Helmikuussa moni suomalainen laskee mäkeä, syö hernekeittoa ja nauttii laskiaispullan. Harva kuitenkaan ajattelee, että laskiaisen juuret ulottuvat keskiajalle asti. Laskiainen oli alun perin viimeinen juhla ennen pitkää paastoa, joka kesti pääsiäiseen saakka. Tässä kirjoituksessa katsotaan, miten paasto vaikutti keskiajan ihmisten elämään ja mitä siitä on jäänyt nykypäivään.
Laskeutuminen paastoon
Keskiajalla Suomi kuului katoliseen kirkkoon, ja kirkkovuosi rytmitti arkea. Laskiainen sijoittui seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä, ja sitä seurasi neljänkymmenen päivän paasto. Nimen on usein selitetty tulevan siitä, että paastoon "laskeuduttiin". Laskiaistiistai oli viimeinen päivä, jolloin sai syödä kunnolla ja juhlia ennen kevään niukempaa aikaa.
Paaston aikana lihaa ei syöty, ja monin paikoin myös maitotuotteet ja munat jätettiin pois. Kala sen sijaan kuului paastoruokaan. Rannikolla ja järvien äärellä suolattu ja kuivattu kala olikin tärkeä osa kevättalven ruokapöytää. Lisää aikakauden ruokakulttuurista löydät sivultamme keskiajan ruokia.
Juhla ennen niukkuutta
Koska edessä oli pitkä paasto, laskiaisena syötiin runsaasti ja rasvaisesti. Lihaa, läskiä ja muita ruokia, joita ei paaston aikana saanut nauttia, käytettiin nyt pois. Talvella ruokavarat olivat muutenkin vähissä, joten laskiaisen ateria oli monelle vuoden odotetuimpia hetkiä. Samalla se oli yhteisöllinen juhla, jossa kylän väki kokoontui yhteen. Ruokaa ei syöty vain nälkään, vaan yhteinen ateria vahvisti naapurisuhteita ennen arkista kevättä.
Nykyinen laskiaispulla on paljon myöhäisempää perua, mutta ajatus herkuttelusta ennen paastoa on sama. Myös hernekeitto on vakiintunut laskiaisen ruoaksi, ja se sopii hyvin perinteeseen täyttävästä talviateriasta.
Mäenlasku ja pellavan kasvu
Laskiaisen tunnetuin perinne on mäenlasku. Kansanuskomuksen mukaan pitkä liuku mäkeä alas ennusti pitkää pellavaa tai hamppua tulevana kesänä. Pellava oli tärkeä kasvi, sillä siitä tehtiin liinakangasta vaatteisiin ja taloustarpeisiin. Laskiaisen leikki liittyi siis suoraan maatalouden huoliin ja toiveeseen hyvästä satovuodesta.
Talonpoikaisyhteisön elämä riippui säästä, sadosta ja vuodenaikojen kierrosta. Juuri siksi monet juhlat sekoittivat kirkon perinteitä ja vanhempia uskomuksia. Jos haluat tietää enemmän tavallisten ihmisten arjesta, lue myös kirjoituksemme elämästä keskiajalla Suomessa.
Mitä keskiajan paastosta on jäänyt?
Uskonpuhdistuksen jälkeen paastosäännöt löystyivät Suomessa, mutta laskiainen säilyi kansanjuhlana. Siitä tuli ennen kaikkea lasten ja perheiden talvijuhla, jossa ulkoilu ja yhdessäolo ovat pääosassa. Uskonnollinen merkitys on monelle jäänyt taka-alalle, mutta juhlan ajankohta seuraa yhä pääsiäistä.
Kun seuraavan kerran istut pulkkaan laskiaisena, voit muistaa, että samaa juhlaa vietettiin jo satoja vuosia sitten. Silloin se merkitsi hyvästejä talven herkuille ja siirtymistä kohti kevättä ja pääsiäistä.
