Keskiaika rajoittuu kahden aikakauden väliin siten, että sitä pidetään synkkänä ajanjaksona. Se alkoi, kun Rooman valtakunnan läntinen osa tuhoutui ja päättyi, kun renessanssi alkoi. Synkkänä sitä pidetään siksi, että antiikin aikaiset saavutukset olivat kadoksissa tuhannen vuoden ajan. Tämän aikakauden jälkeisessä elämässä onkin sanottu, että keskiaikaa hallitsi kurjuus, köyhyys, taikausko sekä tietämättömyys. Näinkö se oli?
Maailman keskipiste ja keskiajan maailmankuva
Keskiaikaa hallitsi uskomukset ja myytit sekä tuona aikana tieteellistä tietoa ei juurikaan ollut saatavissa. Useimmiten ihmisten käsitys perustui taruihin sekä uskontoon. Keskiajan maailmankuva oli jälkeenpäin ajatellen varsin rajallinen, mutta mielenkiintoinen uskomuksineen.
Tuolloin tuskin pystyttiin haaveilemaan, miten todellinen Sportotto voisi olla joskus tulevaisuudessa. Vedonlyöntiä tehtiin varmasti tuohon aikaan, mutta välttämättä tulokset eivät perustuneet todellisuuteen.
Keskiajalla vahva uskomus oli, että maailma koostui kolmesta osasta eli maasta, taivaasta sekä helvetistä. Keskipisteenä oli tuolloin Jerusalem, koska se oli monen uskonnon pyhä paikka. Ihmiset asuivat maassa, jota ympäröi meri. Taivas kuului Jumalalle ja helvettiin päätyivät syntiset sekä pahat ihmiset.
Keskiajan maailmankuva kartalla
Myös keskiajan maailmankuvaa kartalla hallitsi Jerusalem tai Rooma. Ne olivat tuona aikana piirretyillä kartoilla aina keskipiste. Kartat eivät välttämättä perustuneet lainkaan todellisuuteen vaan ne olivat enemmänkin epätarkkoja sekä niihin liittyi paljon legendoja.
Mielenkiintoisia keskiajan kartat olivat myös siksi, että niihin oli piirretty usein myös erilaisia merihirviöitä, kummallisia olentoja sekä mystisiä saaria, joita ei edes ollut olemassa. Näin jälkeenpäin ajatellen, mystiikka todellakin kuului tuohon aikaan hyvin vahvasti.
Luonnonilmiöt, astrologia ja tähtitiede määritti keskiajan maailmankuvaa
Luonnonilmiöitä oli jo tuolloin olemassa, mutta niille ei edes yritetty etsiä luonnollista tai tieteellistä selitystä. Kaikki, mitä tapahtui, selitettiin yleensä uskonnolla. Auringonpimennys, tulivuorenpurkaus tai salamat olivat Jumalan antamia rangaistuksia tai pahojen henkien toimintaa.
Yllättävää on myös se, että astrologista ja tähtitieteestä oltiin jo tuolloin kiinnostuneita. Se oli suosittua ja tähtien liikkeitä seurattiinkin varsin tarkasti. Niiden pohjalta tehtiin erilaisia ennustuksia, mutta tähtitiede varsinaisesti oli hyvin alkutekijöissään eikä tähtitieteilijöitäkään ollut montaa.
Maailmassa oli reunat
Nykyihmistä voi naurattaa uskomus, joka tuolloin eli vallalla. Sen mukaan maailmassa oli reunat ja uskomus perustui siihen, että maailma oli litteä. Kun siirtyi maailman reunaan, keskiajan maailmankuva päätteli, että sen jälkeen putoaa mereen. Reunat olivat siis valtamerissä.
Matkustelu oli varsin vaarallista, sillä uskottiin, että matkailu maailman ääriin tarkoittaa sitä, että törmää hirviöihin tai putoaa reunalta mereen. Sitä ei siis suositeltu kenellekään. Oli parempi pysyä maailman keskiosassa sekä vältellä reunoja viimeiseen asti. Onkohan Keskiaikamarkkinat koskaan miettinyt tällaista vaaraa olevan?
Keskiajan maailmankuva sopi tuohon aikaan
Keskiajan maailmankuva oli siis hyvin rajoittunut eikä sillä ollut oikeastaan mitään tekemistä totuuden kanssa. Se oli silti totta sen ajan ihmisille ja koska muuta tietoa ei ollut, joten sen mukaisesti elettiin päivästä toiseen. Jokainen pyrki elämään mahdollisimman hyvin ja sovussa Jumalan kanssa.
Ihmisillä oli luonnollisesti erilaisia pelkoja sekä toiveita uskomusten lisäksi. Aikaa väritti se, että tieto ja tiede ottivat vasta ensiaskeliaan eivätkä kaikki asukkaat välttämättä saaneet uusinta tietoa itselleen. Ja jos saikin, niin tiedon oli voinut jo kertojan mielikuvitus muuttaa useampaan kertaan.
Mielikuvitukselle ja uskolle annettiinkin silloin paljon valtaa, joten elämä muodostui siksi varsin värikkääksi. Mieti, miltä tuntuisi elää keskiajan maailmankuvan mukaan eikä tutkittua tietoa olisi saatavissa? Tämän päivän digitaalisessa maailmassa se voisi olla mielenkiintoinen kokemus.